Suomen Villakoirakerho ry

In English

Agility-sivusto

Esittelyssä: Anne-Mari Tenhovalo

1. Mikä on nimesi?
Anne-Mari Tenhovalo

2. Minkälainen koira sinulla on?
Pesueeseen kuuluvat isovillakoira Bertta (Lazy Lady’s Bertha, 8 v.), keskikokoinen villakoira Miisa (Cemballen’s Secret Dream, 5 v.) ja uusimpana tulokkaana espanjanvesikoira Ella (Bonachón Avellana, 8 viikkoa)

3. Miten aloitit agilityn?
Bertta-neidin kanssa aloitimme keväällä –97 alkeiskurssin Kirkkonummen Kennelkerhossa. Agility ei kovin tuttu lajina ollut, mutta se näytti niin mukavalta harrastukselta, että pakko oli päästä kokeilemaan. Ja sille tielle sydän on jäänyt...

4. Miksi harrastat agilityä?
Mukavaa liikuntaa ja yhdessäoloa mukavien ihmisten ja koirien kanssa. Lisäksi saa vielä omaa kilpailuviettiä tyydytettyä. Bertan kanssa kilpaileminen hieman takkusi, mutta Miisa on ollut loistava kisakaveri; se on kuin partiopoika – aina valmis toimintaan!

5. Mikä on mielestäsi parasta agilityssä?
Se, että agilityssä ei koskaan ole valmis ohjaajana. Aina on uutta opeteltavaa ja kun ”kilpailuvälineenä” on elävä olento, se tuo omat haasteensa lajiin.

6. Entä mikä on huonointa?
Huolestuttavinta on se, että kaikki eivät muista, että koira ON elävä olento eikä kone. Koirillakin on ”huonot päivänsä”, jolloin kaikki ei käy kuin tanssi.

7. Mikä on hassuin asia mitä sinulle on tapahtunut agilityssä?
En tiedä onko tämä nyt hassua, mutta hyvin on jäänyt mieleen: Muutama vuosi sitten Järvenpäässä kisoissa oli yksi tosi vaikea kohta. Rataan tutustumisessa kaikki pyörivät siinä ja ennen omaa suoritustani mietin vain tätä vaikeaa kohtaa. Kun pääsimme radalle, vaikea kohta meni ihan ok, mutta sen jälkeen minulla oli täydellinen black out mihin suuntaan pitää mennä. Edessä oli kolme estettä rinnakkain ja minä jäin seisomaan paikalleni ja ihmettelemään, mihin piti mennä. Miisa ei jäänyt seisoskelemaan, vaan valitsi siitä omatoimisesti yhden hypyn – valitettavasti vain väärän. Numeroiden opettelu jatkuu...

8. Minkälaisille ihmisille suosittelet agilityä?
Olen sanonut monille, että menkää kokeilemaan, mutta varokaa, ettette jää koukkuun. Tämä on siitä mukava laji, että agility sopii niin nuorille kuin vanhoille, naisille ja miehille. Rotukirjokin Suomessa on laaja. Lisäksi olen painottanut, että ei ole pakko lähteä kilpailemaan, agilityä voi harrastaa ihan vain omaksi ja koiran iloksi.

9. Aiotko itse jatkaa agilityä vielä tulevaisuudessa?
Tarkoitus olisi Miisan kanssa jatkaa vielä ihan aktiivisesti, jos vaan Miisa pysyy kunnossa. Ellan kanssa aloitellaan sitten joskus tulevaisuudessa. Bertta on käytännössä jo siirtynyt eläkkeelle, mutta saatamme vielä joskus viihdyttää Bertankin kanssa yleisöä - Bertta kun on radalla, aina sattuu ja tapahtuu...

10. Mikä on neuvosi kaikille aloitteleville agilityharrastajille?
Ottakaa aimo annos huumoria mukaan kentälle – ei tämä niin ryppyotsaisten laji ole kuin moni luulee. Toiseen taskuun voi panna pussillisen kärsivällisyyttä. Ja kun virheitä sattuu treeneissä tai kisoissa, voi käydä pelistä katsomassa, kuka ne on aiheuttanut. Turhan usein kuulee syytettävän koiraa radalla tapahtuvista virheistä.