Suomen Villakoirakerho ry

In English

Toko-sivusto

Ajatuksia villakoiran kouluttamisesta kirj. Katharina von Freymann


Kun aloittelin tokoilua villakoirani kanssa olisin mielelläni lukenut muiden kokemuksista juuri villakoiran kouluttamisesta: mitä havaintoja kouluttajat olivat tehneet ja miten he olivat ratkaisseet ongelmia. Kilpailen nyt kääpiövillakoirani kanssa voittajaluokassa, vedän Lauttasaaren Koirakerhossa TOKO-ryhmää (ryhmässä on neljä villakoiraa). Vedän myös satunnaisesti SVK:n Helsingin paikallisosaston eli City-Puudeleiden TOKO-koulutuksia. Kirjoitan tässä muutamia havaintojani villakoiran kouluttamisesta ja erityisesti muutamia ajatuksiani tottelevaisuuskokeisiin tähtäävästä koulutuksesta. Jokainen villakoira on toki yksilöllinen ja antamiani ohjeita voi vain soveltaa, niitä ei pidä noudattaa kirjaimellisesti. Jutun kirjoittamisessa minua auttoi Pirkko Ranta-aho (Sir Ascot isovillakoirat). Pirkolla on 30 vuoden kokemus villakoirista ja niiden kouluttamisesta. Kiitos Pirkko!

Haluan kirjoittaa tämän myös siksi, että ohjaajien voi olla vaikeaa keskittyä kuuntelemiseen koulutuskentällä ja ajatuksia on ehkä myös mukava kerrata koulutusten jälkeen. Lisäksi toivoisin, että yhä useampi villakoiraharrastaja löytäisi tottelevaisuuskoulutuksesta itselleen ja koiralleen mukavan ja hyödyllisen harrastuksen. Moni TOKO-tuomari on sanonut minulle, että villakoiria näkyy nykyään TOKO:ssa valitettavan harvoin. Miksihän? Villakoira oppii kuitenkin helposti ja se on lajiin mitä sopivin.

Jotta villakoirasi olisi sinulle erityinen ilonaihe ja jotta myös koirasi voisi elää onnellista elämää kanssasi, oikeanlainen kotikasvatus ja peruskoulutus ovat koirallesi tärkeitä asioita. Nämä luovat myös pohjan tottelevaisuuskoulutukselle. Opettamisen perusperiaatteista antaa tietoa Iloa Villakoirasta – Opettamisen Alkeita –lehtinen.

Erilaisia tyyppejä

Olen huomannut, että villakoirat saattavat olla koulutustilanteissa hyvinkin erilaisia (kuten varmasti kaikki koirat). Tämä erilaisuus voi johtua eri tekijöistä. Aran koiran hihnan toisessa päässä saattaa seisoskella aivan yhtä arka ja pelokas omistaja, joka huomaamattaan välittää koiraansa tuntemuksiaan, joihin koira reagoi. Toisella koiralla saattaa olla aiempia huonoja kokemuksia ja kolmas taas on vain aina ollut arka, eikä sitä ehkä ole sosiaalistettu tarpeeksi tarmokkaasti pennusta lähtien. Seuraavassa kuvaan eri tyyppisiä villakoiria, joihin olen koulutuskentillä törmännyt:

Miellyttämisenhaluiset, kontaktia pitävät, säheltävät energiapakkaukset. Erityisesti monen keskikokoisen olen huomannut olevan tällainen. Tällaiselle koirille riittää usein kiitokseksi kehut ja silittelyt, sillä omistaja/ohjaaja on koiralle kaikki kaikessa. Niille on helppo opettaa asioita ja iän ja kokemuksen myötä liika sählääminen jää usein itsestään pois. Näillekin koirille on kuitenkin koulutuksesta aina tehtävä positiivinen kokemus erityisesti, jos ne ovat herkkiä omistajan mielialoille ja muistavat omistajan/ohjaajan tyytymättömyyden ilmaukset pitkään. Näin ne eivät opi yhdistämään negatiivisia kokemuksia koulutustilanteeseen. Koulutusta helpottaa myös, jos koiralla, on näiden ominaisuuksien lisäksi myös aimo annos itsevarmuutta ja sen verran taistelutahtoa, että lelut ja muutkin motivointivälineet toimisivat hyvänä palkkana.

Toisen ryhmän muodostavat taistelutahtoiset usein riistaviettiset villakoirat, joille palkka on tärkeämpää kuin itse tekeminen tai omistajan/ohjaajan miellyttäminen. Myös näitä koiria on kohtuullisen helppo kouluttaa, sillä koiralle löytyy helposti sopiva motivaatioväline. Kaikki lentävä (pallot, lelut yms.) yleensä kiinnostavat.

Sitten on valitettavasti myös hyvin haluttomia tai erittäin arkoja villakoiria, joiden kouluttaminen vaatiikin jo aivan omat konstinsa sekä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Onneksi suurin osa villakoirista kuuluu ensimmäiseen tai toiseen ryhmään tai ovat jotakin näiden ryhmien väliltä. Arankaan villakoiran omistajan ei kuitenkaan kannata luovuttaa. Sitkeys palkitaan ja lopulta yleensä arkakin koira oikein motivoituna keskittyy tehtäviinsä, eikä ympäristön ”vaaroihin”.

Muita ominaisuuksia

Vaikka koiria voi ehkä näin ryhmitellä, ovat eri ryhmiinkin kuuluvat koirat hyvin erilaisia. Kaikilla on myös erilaisia ominaisuuksia, jotka tekevät koirista erilaisia. Nämä ominaisuudet vaikuttavat koulutettavuuteen, mutta ne eivät välttämättä vaikuta siihen kuinka helposti koira oppii. Pikemminkin siihen, miten juuri tätä koiraa tulee opettaa.

Luonnetestissä testataan joitain koiran ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kovuutta. Kova koira ei muista negatiivisia kokemuksiaan pitkään, eikä siis esim. välttämättä yhdistä viimeksi tekemästään virheestä saatua rangaistusta seuraavaan kerran samaan tilanteeseen. Hyvin pehmeä koira, saattaa välttää koko tilannetta, yhden epämiellyttävän kokemuksen vuoksi. Tosin sanoen, jos pehmeää koiraa rangaistaan liian voimakkaasti siitä, ettei se seuraamisesta mennyt maahan, se ei seuraavalla kerralla ehkä lähde edes seuraamaan. Ja käännettynä: jos kova koira ei saa riittävää rangaistusta siitä, että se esim. varastaa jotakin pöydältä, se ei ”muista” rangaistusta ja varastaa taas.

Koulutuksessa riittävän palkitsemisen taso pitäisikin löytää. TOKO-koulutustilanteessa koiraa ei pitäisi yleensä rankaista lainkaan, jotta koiralle ei syntyisi negatiivisia tuntemuksia koulutustilannetta kohtaan. Kotikasvatuksessa kerran kunnolla kieltäminen on mielestäni parempi, kuin jatkuva ”pieni” kieltäminen, joka helposti johtaa koiran turtumiseen kielloille ja voi johtaa omistajan arvovallan menetykseen. Kun koira tietää mitä kiellon noudattamatta jättämisestä seuraa, muunlainen huomauttaminen on harvoin tarpeen.

Tässä esimerkki siitä, miten koiraa voi kuitenkin ohjata, vaikkei rankaisua koskaan kentällä käytettäisi:
Oman koirani kohdalla oli jotakin mennyt pieleen ruutuunmenoharjoituksessa (koiran on siis VOI-luokassa tarkoitus käskystä juosta ruutuun, joka on rakennettu n. 25 m päähän koirasta ja ohjaajasta kulmiin laitetuista merkeistä). Harjoitteleminen aloitetaan yleensä niin, että ruudussa on palkka, jonka koira haluaa ja se juoksee sen luokse ilman sen suurempia ponnisteluita. Miina oli edennyt harjoituksessa niin, pitkälle, että se kyllä aina juoksi ruutuun, jos siellä oli palkka, mutta kun palkka kerran puuttui, se ei seuraavalla kerralla sinne enää mennytkään vaan kääntyi ennen aikojaan katsomaan minua. Siinä se seisoi ja tuijotti kysyvästi. Uusi ”ruutu”-käsky ei tähän auttanut, mutta yllättäen kun sanoin vain ”ei”, Miina jatkoi matkaansa päätyen ruutuun, ihan kuin se olisi sinne ollut koko ajan menossakin. Jostain syystä se vain tarvitsi varmistuksen, ettei ollut todellakaan aika pysähtyä. Tilanteen olisi tietysti voinut korjata monella muullakin tavalla, kuten esim. aloittamalla harjoitteleminen ihan alusta. Miinan kohdalla ”ei” auttoi kuitenkin nopeasti ja nyt se taas juoksee ruutuun suoraan, oli siellä palkka tai ei. Palkkahan tulee minulta, jos se ei ruudussa ole. Tässäkin tapauksessa luulen, että Miina kyllä tiesi, mitä sen piti tehdä, sillä ”ei” ei varmastikaan olisi muuten auttanut ja kuten koulutusohjaajani asian ilmaisi ”nyt se vedättää sua”.

Tässä ”ei” –sana toimi käytännön harjoituksessa oikein hyvin. Mitään sen kummempaa ”rangaistusta” ei tarvittu, enkä mielestäni sellaista olisi voinutkaan antaakaan, koiralle piti vain kertoa, ettei se toiminut, kuten toivon..

Muutkin ominaisuudet, esim. hermorakenne ja temperamentti vaikuttavat koiran koulutettavuuteen. Jokainen koira on kaikkien ominaisuuksiensa yhdistelmä ja vaatii siksi omanlaisensa koulutustavan. Se, miten hyvin ohjaaja on oivaltanut tavan, jolla kouluttaa juuri kyseistä koiraa, näkyy sitten esimerkiksi tuloksena, jonka pari tottelevaisuuskokeesta saa.

Villakoirien älykkyys

Villakoiran sanotaan olevan älykäs rotu, ja se pitää mielestäni hyvinkin paikkansa. Koiran älykkyys ei kuitenkaan ole kouluttajan kannalta katsoen aina etu, päinvastoin, sillä mitä fiksumpi koira on, sen nopeammin se huomaa kaikki porsaanreiät, kouluttajansa epäjohdonmukaisuudet ja puutteet. Toisin sanoen, ei ole lainkaan harvinaista, että villakoira kouluttaakin ohjaajaansa eikä toisin päin. Nopeaoppisena villakoira myös oppii tekemään väärin, siinä missä oikeinkin.

Omaa puudeliani kouluttaessani ajattelin aluksi, että se aina tekee parhaansa ja on niin kovin kultainen jne. Sitä se epäilemättä tekee ja on - useimmiten. Nyt vaan olen huomannut, että osaa sekin olla ovela ja vetäistä oikeasta narusta, useimmiten se vaan on niin ovela, etten huomaa sen pompottavan minua tai en mahda sille mitään. Se, että se kuitenkin on perusluonteeltaan aika helppo koira kouluttaa, eikä esim. hirvittävän itsepäinen, ilmenee ehkä siten, että jos todellakin huomaan sen nyt ”huijaavan” ja huomautan siitä, se saattaakin sitten tehdä taas pyytämäni asian ihan kiltisti.

Olen myös huomannut, että villakoirat tokoillessaan tekevät usein vain ”temppuja”, eivät ne useinkaan oikeasti tottele. Tämän yleisen ”ongelman” voi huomata esimerkiksi tottelevaisuuskokeissa, joissa koiraa ei voi palkita kuin kehumalla. Kun palkkaa ei tipu, lakkaa tekeminenkin. Koira voi myös osata vaikka kuinka hyvin TOKO-liikkeet tottelematta kuitenkaan tositilanteissa (tämän olen itsekin saanut monasti kokea). Tätä käytöstä vahvistamme lahjonnalla, eli ensin näytetään palkkaa ja sitten koira tekee saadakseen palkan. Koira tulisi opettaa niin, että ohjaajalla palkka kyllä on, vaikkei se näykään ja liikkeet kannattaa aina tehdä palkan toivossa ja tietysti siksi, että ohjaaja käskee.

Haaste onkin siinä, että saa koiran tekemään täsmällisen suorituksen niin, että se säilyttää samalla innokkuuden ja vauhdikkuuden. Pirkon ohje tähän onkin, että harjoitukset tulee ehdottomasti pitää tarpeiksi lyhyinä , liikkeet on opetettava pienissä paloissa ja alusta lähtien oikein

ALO ja AVO –luokasta selviytyy ehkä innokkuuden ja vauhdikkuuden turvin, mutta viimeistään VOI –luokassa huomaa, että koiralta täytyy pystyä vaatimaankin eli, jos ei ensimmäisellä käskyllä tehdä, sitten seuraa jo huomautus. Täytyy vain olla tarkkana, jotta löytää oikean vaatimustason. Tämä pitää erityisesti paikkansa juuri villakoiran kohdalla.. Koiralta ei voi vaatia asiaa, jota se ei osaa ja toisaalta jollekin pelkkä ”ei” on jo niin voimakas tyytymättömyyden ilmaus, että koira menee siitä lukkoon. Ts. esimerkiksi äänenpaino täytyy sovittaa koiralle sopivaksi siten, että sillä on vaikutusta, mutta se ei saa tehdä koulutuksesta epämiellyttävää tai pelästyttää koiraa.

Toko on hauskaa

On aina muistettava, ettei toko saa olla sellainen vakava juttu, josta tulee paineita sekä koiralle että ohjaajalle. Treenaamisen pitää olla molemmille hauskaa. Yleensä yhdessä touhuaminen on hauskaa koiralle, ilman mitään erikoisponnistelujakin, kunhan opettamisessa ei ole aiemmin sovellettu vääriä menetelmiä. Sopiva tahti koulutuksessa on mielestäni erittäin yksilöllistä. Kaikenlaistahan voi opettaa, kunhan vaatimukset oppimisesta eivät nouse liian korkeiksi liian aikaisin. Leikin varjolla ja yksittäisiä asioita opettaen saa paljon opetettua ihan huomaamattomastikin.

Kontakti

Koiralle täytyy aluksi opettaa hyvä kontakti. Kontaktinpitoa voi harjoitella jo ihan pikkupennulle. Kontakti koiraan kehittyy kaikenlaisessa yhdessä touhuamisessa. Pelkästään koiralle puhuminenkin auttaa kontaktin luomisessa. Periaate onkin, että kun koiralle puhutaan, se kuuntelee, eikä touhua omiaan. Kontaktia voi myös harjoitella ihan määrätietoisesti samalla tavalla kuin eri TOKO-liikkeitäkin. Koiraa opetetaan siihen, että kun ohjaaja sanoo tietyn sanan, koiran pitää katsoa ohjaajaa, kunnes lisäohjeita tulee. Aluksi vaaditaan vain vilkaisu, sitten hieman pidempi katsominen jne. Kun kontaktinpidossa on päästy niin pitkälle, että koira ottaa ohjaajaan oma-aloitteisesti kontaktia, kuin kysyäkseen, mitä seuraavaksi tehdään, on paljon helpompaa opettaa eri asioita. Usein villakoirat ovat kuitenkin hyviä pitämään kontaktia ihan luonnostaankin.

Hyvä suhde koiraan on siis kaiken perusta ja suhteen voi jokainen luoda koiraansa koiran iästä riippumatta!

Lopuksi muutama vinkki:

Lue Iloa Villakoirasta – Opettamisen Alkeita –vihkonen. Siinä on paljon käytännön vinkkejä, joiden avulla pääset jo pitkälle koirasi kouluttamisessa!

Aloita suhteen luominen koiraan ja kontaktiharjoitukset jo kun pentu on aivan pieni. Koiran kanssa leikkiminenkin kehittää suhdetta. Koiran voi myös opettaa pitämään tietystä lelusta, jota myöhemmin voi käyttää palkkana harjoituksissa. Tällä lelulla koirasi saa leikkiä vain yhdessä kanssasi. Tätä lelua kannattaa myöhemmin käyttää vain varsinaisissa TOKO-koulutustilanteissa.

Käy pennun kanssa paljon erilaisissa paikoissa ja anna sen tutustua erilaisiin ihmisiin ja koiriin.

Suunnittele tottelevaisuusharjoitukset ennakkoon ja mieti, miten palkitset koiraasi. Palkan täytyy olla tarpeeksi houkutteleva ja se täytyy antaa juuri oikealla hetkellä, eli silloin kun koira toimii toivomallasi tavalla.

Opeta liikkeitä pienissä pätkissä ja harjoittele vain hetken kerralla. Koulutuskentältä saat vinkkejä ja neuvoja, mutta itse liikkeitä koirasi ei hetkessä opi. Uudet asiat onkin usein viisainta opettaa kaikessa rauhassa kotioloissa. Tärkeintä on harjoitella usein lyhyitä pätkiä kerralla, kotona, lenkillä, pihalla jne.

Opeta liikkeet koirallesi alusta asti oikein: on aivan yhtä helppoa opettaa koira istumaan yhdestä istu-käskystä kuin kahdestakin.